Jori Tapio Kalliola
Rauma (1968)
Ihmisen kuvia puusta ja muusta
Jori Tapio Kalliola on ITE-taiteilija, joka rohkeasti nostaa esiin ajankohtaisia kysymyksiä ja epäkohtia taiteensa kautta. Kalliolan teoksissa yhdistyvät yhteiskunnalliset, poliittiset, uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset näkökulmat. Kalliola luo ihmisen kuvia puusta ja muusta. Tämä puupääkansa kamppailee maailman vääryyksiä vastaan ja etsii helpotusta ahdinkoonsa.
Kalliolalla on myös itseoppinut muusikko, laulaja ja sanoittaja. Hän on esiintynyt eri yhtyeiden keulakuvana ja toimii edelleen Jori Otsa & Mah’Orkka -yhtyeen solistina.
Jori Tapio Kalliola − Vuoden ITE-taiteilija 2021
Kalliolan taiteellinen lahjakkuus ja omaperäisyys on kiinnostanut niin kotimaassaan kuin ulkomailla. Hän on järjestänyt lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla aina vuodesta 1999 lähtien ja hänen ITE-taidettaan löytyy myös Maaseudun Sivistysliiton kokoelmista.
Jori Tapio Kalliolalla on Maaseudun Sivistysliiton valitsema vuoden 2021 ITE-taiteilija. Hangon kaupunki muisti taiteilijaa samana vuonna (2021) kulttuuripalkinnolla.
Pölkkypuukansa
Kalliola luo hahmonsa puretuista sekä ylijäämähirsistä ja hyödyntää eri kierrätysmateriaaleja. Teokset hän maalaa hyödyntäen vanhentuneita tai muuten myyntikelvottomia maaleja.
Jorin käsittelyssä hirrenpätkät muuttuvat taideteokseksi, jotka välittävät taiteilijan näkemystä elämän tragikoomisuudesta.
Kalliola nauttii asioiden karnevalisoinnista. Hänen luomansa pölkkypuukansan hahmojen kasvot ovat vitivalkoisia kuin klovneilla.
Nämä hahmot katsovat maailmaa silmät pullollaan ja suut ammollaan.
Kalliola ammentaa taiteellisen inspiraationsa kokemuksista ulkopuolisuudesta, yhteiskunnallisesta epätasa-arvoisuudesta ja elämän tragikoomisista hetkistä. Hänen teoksissaan heijastuvat voimakkaat tunteet, jotka vaihtelevat rakkaudesta vihaan.
Taiteilija kertoo tunteneensa syvää turhautumista jo lapsuudessaan tilanteissa, jotka tuntuivat hänestä epäoikeudenmukaisilta. Taiteellaan hän pystyy ilmaisemaan näkemyksiään ja ottamaan kantaa asioihin, jotka hänelle ovat tärkeitä.
Pölkkypuukansan kamppailu maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan ei voi olla herättämättä hymyä. Siitä juuri onkin kyse – elämän tragikoomisuudesta.
2025 taidenäyttelyssä esillä olevat teokset
Think Twice
USA – Ameriikan Yhdysvallat tarjoaa edestäpäin rauhankyyhkyä, mutta mitä onkaan selän takana?
Vuonna 2016 käytiin jo jonkinlaista pientä Nato-keskustelua, sillä Hangon edustalla järjestettiin tuolloin sotaharjoituksia yhdessä amerikkalaisten joukkojen kanssa.
Asia tuntui vastenmieliseltä ja päätin tehdä teoksen, joka muistuttaisi meitä käyttämään harkintaa ja miettimään jopa kahdesti, jos tilanne siihen pisteeseen joskus menisi, että Suomi päättäisi liittyä Natoon.
No, näin tapahtui seitsemän vuotta myöhemmin.
Jo pelkkä hakuprosessi ei ollut mikään ylpeyden aihe kaikkine mielistelyineen ja muineen, puhumattakaan näistä viime aikojen tapahtumista ja käänteistä.
Joten, Suomi joutui tahtomattaan ja vähän vaivautuneena lopulta kurkkaamaan Ameriikan selän taakse, eikä se tietenkään mieltä ylentänyt, kuvitelmat jäivät kylmän todellisuuden jalkoihin, ja vetelätkin olivat jo housuissa.
Kuunnelkaa siis taiteilijoita ja tulkitkaa tarkkanäköisesti heidän taidettaan, koska silloin saattaa elämässä säästyä muutamilta turhilta kompuroinneilta.
Teoksen materiaali: Hirsi, maali ja kierrätysmateriaali
The monster of the security society
Turvallisuusyhteiskunnan hirviö on luonut itselleen kultaisen häkin. Häkki rakentuu aseista, turvakameroista, säännöistä, rajoituksista, ydinasesateenvarjosta ja siitä kaikkein tärkeimmästä – PELOSTA!
Onneton hakee onnellista elämää loputtomasta turvasta, eikä huomaa muuttuneensa onnettoman elämän turvattomaksi hirviöksi.
Teoksen materiaali: Hirsi, maali ja kierrätysmateriaali
Kädetön pianisti
Teoksessa on taiteilijan mukaan ollut kaksi lähtökohtaa. Inspiraatio teoksen toteutukseen lähti valtiovallan koronatoimenpiteistä kulttuuria kohtaan. ”Valtiovalta amputoi vastuuttomasti ja hyvin väkivaltaisesti kulttuurin. Siksi kädetön pianisti”.
Teoksen selkäpuolella on kyltti, jossa lukee ”Mefistoni, miksi hylkäsit minut”. Teksti viittaa myyttiseen tarinaan, jossa taiteilija hylkää jumalan ja tekee paholaisen kanssa diilin tullakseen menestyneeksi. Diili ei kuitenkaan pidä ja kun kädet on viety hän ei huuda Jeesuksen viimeisiä sanoja ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?!”, vaan ”Mefistoni, miksi hylkäsit minut?!”
Pianisti on arvonsa mukaisessa paikassa soittamassa. Mikä olisi hienompi paikkaa soittaa kuin rauniobaari, jonka jokaisella asiakkaalla on tarinansa.
Teoksen materiaali: Hirsi, maali ja kierrätysmateriaali
