Jori Tapio Kalliola
Rauma (1968)
Ihmisen kuvia puusta ja muusta
Jori Tapio Kalliola on ITE-taiteilija, joka rohkeasti nostaa esiin ajankohtaisia kysymyksiä ja epäkohtia taiteensa kautta. Kalliolan teoksissa yhdistyvät yhteiskunnalliset, poliittiset, uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset näkökulmat. Kalliola luo ihmisen kuvia puusta ja muusta. Tämä puupääkansa kamppailee maailman vääryyksiä vastaan ja etsii helpotusta ahdinkoonsa.
Kalliolalla on myös itseoppinut muusikko, laulaja ja sanoittaja. Hän on esiintynyt eri yhtyeiden keulakuvana ja toimii edelleen Jori Otsa & Mah’Orkka -yhtyeen solistina.
Jori Tapio Kalliola − Vuoden ITE-taiteilija 2021
Kalliolan taiteellinen lahjakkuus ja omaperäisyys on kiinnostanut niin kotimaassaan kuin ulkomailla. Hän on järjestänyt lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla aina vuodesta 1999 lähtien ja hänen ITE-taidettaan löytyy myös Maaseudun Sivistysliiton kokoelmista.
Jori Tapio Kalliolalla on Maaseudun Sivistysliiton valitsema vuoden 2021 ITE-taiteilija. Hangon kaupunki muisti taiteilijaa samana vuonna (2021) kulttuuripalkinnolla.
Pölkkypuukansa
Kalliola luo hahmonsa puretuista sekä ylijäämähirsistä ja hyödyntää eri kierrätysmateriaaleja. Teokset hän maalaa hyödyntäen vanhentuneita tai muuten myyntikelvottomia maaleja.
Jorin käsittelyssä hirrenpätkät muuttuvat taideteokseksi, jotka välittävät taiteilijan näkemystä elämän tragikoomisuudesta.
Kalliola nauttii asioiden karnevalisoinnista. Hänen luomansa pölkkypuukansan hahmojen kasvot ovat vitivalkoisia kuin klovneilla.
Nämä hahmot katsovat maailmaa silmät pullollaan ja suut ammollaan.
Kalliola ammentaa taiteellisen inspiraationsa kokemuksista ulkopuolisuudesta, yhteiskunnallisesta epätasa-arvoisuudesta ja elämän tragikoomisista hetkistä. Hänen teoksissaan heijastuvat voimakkaat tunteet, jotka vaihtelevat rakkaudesta vihaan.
Taiteilija kertoo tunteneensa syvää turhautumista jo lapsuudessaan tilanteissa, jotka tuntuivat hänestä epäoikeudenmukaisilta. Taiteellaan hän pystyy ilmaisemaan näkemyksiään ja ottamaan kantaa asioihin, jotka hänelle ovat tärkeitä.
Pölkkypuukansan kamppailu maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan ei voi olla herättämättä hymyä. Siitä juuri onkin kyse – elämän tragikoomisuudesta.
