Hannu Kumpula
Seinäjoki (1983)
Kansantarinoita ja mytologiaa
Hannu Kumpula on eteläpohjalainen itseoppinut taiteilija, jonka puuveistokset ovat kuin portti myyttiseen maailmaan. Kumpulan taiteessa näkyy perinteiden ja mytologian säikeitä tavalla, joka heijastaa paitsi hänen syntyperäänsä myös syvää kiinnostusta erilaisiin kansantarinoihin ja myytteihin.
Varhainen päätös taiteilijan tiestä
Kumpula on suorittanut puusepän tutkinnon ja koristeveistomestarin oppiarvon, mutta taiteilijana hän on täysin itseoppinut. Hannu Kumpulan intohimo taiteeseen alkoi itää jo hänen lapsuudessaan, kun hän huomasi piirtämisen voiman ja viehätyksen. Hän oli vasta kolmen vanha kun hän ilmoitti, että hänestä tulee isona taiteilija.
Kumpula on vuosien varrella tehnyt muun muassa fantasia-aiheisia kuvituksia ja öljyvärimaalauksia. Kiinnostus puuveistoksiin alkoi koulussa missä hän opiskeli koristeveistämistä. Sen sijaan, että hän olisi tehnyt koristeellisen kauniin huonekalun, tuntui hänestä itsestään luontevammalta lähteä veistämään jotain missä hänen taiteellinen puolensa pääsisi esille. Tästä alkoi puuveistosten tarina.
Veistäjänä Kumpula hallitsee puun käsittelyn mestarillisesti. Hänen käsissään puu muuttuu eläväksi, taipuen hänen mielikuvituksen tahtoon.
Puuveistoksia, joissa perinne, myytit ja mytologia kohtaavat toisensa
Hannu Kumpula on aina ollut kiinnostunut kansantarinoista ja mytologioista, mikä näkyy selkeästi hänen taiteessaan. Hänen teoksissaan perinne, myytit ja mytologia kohtaavat toisensa.
Hannun taiteessa näkyy vahvasti mielikuvituksen voima ja taito nähdä vanhat kansantarut ja myytit nykyhetkessä. Hänen taiteensa heijastaa syvää yhteyttä perinteisiin tarinoihin, luoden teoksia, jotka kunnioittavat menneisyyttä samalla kun ne tuovat sen tähän hetkeen.
Hannu Kumpula kuvaa Kalevalaa omalla tavallaan
Hannu yhdistää taidokkaasti fantasiamaailman ja vanhat myyttiset tarinat. Hänen taitonsa kuvata myyttisiä tarinoita piirustusten ja veistosten kautta kertoo taiteilijasta, joka ei ole vain lahjakas, vaan myös taiteellisesti rohkea.
Kalevalan tarinoiden läsnäolo Hannu Kumpulan teoksissa on kuin silta menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Hän tuo esiin suomalaisen kulttuurin rikkauden, ja samalla tuo siihen uusia sävyjä.
2025 taidenäyttelyssä esillä olevat teokset
Inanna, Cernunnos, Ajatar, Baba Yaga
Inanna
Toinen siivekäs Jumalatar on muinaisten Sumerilaisten Inanna. Inanna on rakkauden, sodan ja hedelmällisyyden jumala. Tämä esiäiti määrää kohtalot ja säännöt, joita jokainen noudattakoon, mutta ennen kaikkea hän edustaa suvunjatkamisen ja luomisen mysteeriä. Hänen vartaloonsa kietoutunut
käärme kertoo salaisuuden, jonka Luoja yksin tietää; sukupuolisuuden salaisuuden; kuinka elämää luodaan. Kielletyn hedelmän tarina.
Cernunnos
Eläimeksi pukeutunut shamaani vaipuu transsitilaan ja houkuttelee henkimaailmasta käsin sarvipäisiä peuraeläimiä ihmisen riistaksi. Cernunnos kuvastaa tätä luonnonkansojen olemusta, joka juontaa juurensa jo jääkaudelta. Keskiajalla sarvipäät demonisoitiin pahuuden edustajiksi kirkon toimesta. Tämän Cernunnoksen Hindulainen ulkoasu selittyy liiallisen Goa trancen
kuuntelemisella.
Ajatar
Ajatar on käärmeiden ja menninkäisten käskyttäjä, metsissä lymyävä paha noita, jonka epäpyhänä intohimona on ajattaa eli eksyttää metsässä liikkujia harhaan. Hän sairastuttaa pelkällä katseellaan. Yöllisessä metsässä kuuluvat oudot äänet ja kuiskaukset ovat Ajattaran ilmentymiä. Jos metsässä nukkuessa näkee painajaisia, on todennäköistä, että Ajatar on nukkunut vieressäsi.
Baba Yaga
Slaavilaisen mytologian Baba Yaga on kokoelman korkein patsas noin kahden ja puolen metrin pituudellaan. Baba Yaga istuu huhmareessa ja liikkuu survimella meloen. Hän on niin ikään metsässä asuva noita, joka lietsoo myrskyjä.
