Jussi Ruusulampi

Jussi Ruusulampi kokee, että taide toimii hänellä päivittäisen työn vastakohtana, missä insinöörimäinen suunnittelu ja rakenteiden optimaalinen toimivuus on keskiössä. Ruusulampi pitää taiteen tekemisessä siitä, että lopputulos ei ole ennalta tiedossa ja luova tekeminen ohjaa enemmän sitä mikä teoksesta lopulta valmistuu. Mahdollisia kehityspolkuja on äärettömiä ja jokainen niistä on aina hyppy tuntemattomaan.

Vaikka Jussi ei koe, että hänen taiteensa olisi mitenkään ympäristön huomioon ottavaa, niin hän pyrkii valmiiden käytettyjen materiaalien hyödyntämiseen. Ilmaista hyödynnettävää materiaalia on loputtomasti, kuten maitotölkki, aerosolipullo jne. Monesti esineellä on olemassa jo oma hauska muoto mikä johdattaa teoksen muotoa johonkin suuntaan.

Ruusulampi ei yleensä suunnittele töitään etukäteen tai mieti tarkkaan, mitä haluaa niillä kertoa. Hänelle tärkeintä on pintataso eli estetiikka. Syvemmät tasot ja merkitykset ovat myös tärkeitä, mutta ne syntyvät prosessin aikana ja osa vasta teoksen valmistuttua. Teosten tarinat kehittyvät esteettisten tekijöiden johdattamina ja työ etenee käytettävissä olevan materiaalin ehdoilla, hyödyntäen valmiita muotoja. Erityisesti alussa sattumalla on suuri merkitys lopputulokseen. Ruusulampi yhdistelee erilaisia elementtejä miettimättä liikaa ja antaa hetken johdattaa työskentelyä. Hän arvioi teosta ja suuntaa mihin se kuljettaa. Pikkuhiljaa näkymä kirkastuu ja hän näkee mihin suuntaan hänen mielensä on menossa. Ruusulammen mukaan prosessi kuitenkin elää aina loppumetreille asti ja teokset ikään kuin luovat itse itsensä.