Pia Jokinen
Nurmijärvi (1969)

Risuista taidetta
ITE-taiteilija Pia Jokinen luo luonnonmateriaaleista taidetta, joka ilahduttaa ja hauskuuttaa sekä ennen kaikkea edistää kestävää kehitystä. Pia käyttää teoksissaan kaatuneista puista saatavia risuja sekä mustikan varpuja, sammalta, jäkälää jne. Hän toteuttaa risurakkauttaan myös järjestämällä puutarhassaan Risurakkautta & Herkuttelua -kursseja pienryhmille. Päätyökseen Pia loihtii herkkuja yrittäjänä Leivonsulle-kotileipomossaan Nurmijärven Palojoella.






”Maailma hukkuu skeidaan”
Pia Jokinen haluaa käyttää luonnosta löytyviä materiaaleja, koska kokee, että ”maailma hukkuu skeidaan”.
Pia on kerännyt luonnonmateriaaleja sekä luonut uniikkeja teoksiaan jo pitkään. Teokset, joita hän kutsuu ”örkeiksi”, ovat saaneet hänen käsissään luontoystävällisen elämän ja sielukkaan persoonallisen ilmeen materiaaleista, joita luonto tarjoaa. Ja aikanaan örkit palautuvat lempeästi takaisin luonnon kiertokulkuun. Pia uskoo, että luonnosta löytyvä materiaali tuo teoksiin aitoutta, jota skeidaan hukkuva maailma tarvitsee.
Pian teoksissa yhdistyvät rosoisuus ja herkkyys risurakkaudeksi.
Teoksissa usein toistuva elementti on sydän, joka on ollut Pia Jokiselle tärkeä symboli jo kouluajoilta asti. Hän kertoo, että jo kouluvuosina Pia-sanan ”i” muotoutui sydämeksi. Tämä symboli ilmentää lämpöä ja rakkautta.
2025 taidenäyttelyssä esillä olevat teokset

Metsän Örkit Tapio, Impi ja Pikku Maa
Teoksessa esiintyvät Tapio, Impi ja Pikku Maa – metsän Örkit. Tapio ja Impi pohjautuvat suomalaiseen kansanperinteeseen ja esiintyvät myös Aleksis Kiven Metsämiehen laulussa. Tapio metsän valtias ja lempeä metsän Impi pitävät kädestä Pikku Maata muistuttaen kuinka meidän tulisi suojella ja kunnioittaa luontoa samalla viisaudella kuin metsän henget.
Teoksessa käytetyt risut ovat peräisin satavuotiaasta koivusta, joka oli tullut tiensä päähän. Teoksessa koivu saa uuden elämän metsän Örkkien hahmoissa. Tämä materiaalin uusiokäyttö korostaa myös taiteilijan omaa näkemystä materiaan.
”Maailma hukkuu skeidaan”
- Pia Jokinen